Grosspitz -historiaa ja rotutietoa

Musta grosspitz

Mustan värimuunnoksen sanotaan usein olevan todennäköisesti peräisin Württembergin viinialueelta Etelä-Saksan alueelta. Viinitarhoissa tumma grosspitz on ollut korvaamaton apu vuosisatojen ajan. Pihan valtias grosspitz vartioi päivin ja öin viinitarhoja. Päivisin koira hätisti linnut ja muut eläimet pois ja öisin pihalla yöhön sulautuva tumma koira piti vahtia ja huolehti siitä, ettei rypälevarkailla ollut mahdollisuuksia tehdä vahinkoa. Württembergin alueella mustia grosspitzejä onkin joskus kutsuttu ”weinbergerspitzeiksi” eli viinitarhapystykorviksi.

Ruskea grosspitz

Ruskean grosspitzin katsotaan jo kuolleen sukupuuttoon. Vuonna 2008 saatiin jalostettua kuitenkin takaisin ensimmäiset ruskeat grosspitzit (Saksan ainoa FCI:n alainen kennelliitto VDH, muista “Ei FCI:n alaisista kennelliittoista ei ole tietoa). Ruskeaa linjaa on saatu takaisin mm. risteyttämällä grosspitzejä mittelispitzien kanssa**.

Valkoinen grosspitz

Valkoiset grosspitzit sen sijaan olivat enemmän ylimystön seurakoiria, eikä niitä käytetty niinkään vahtikoirina. Valkoisia grosspitzejä oli enemmän Pohjois-Saksan alueella ja mm. Puolassa. Toisen maailmansodan paikkeilla valkoisia grosspitzejä vietiin jonkin verran myös Pohjoiseen Amerikkaan, jossa niitä alettiin kutsumaan Amerikan eskimokoiriksi. Tänä päivänä Amerikan eskimokoiriin on jo sekoitettu muitakin rotuja ja niitä tuodaan välillä Eurooppaan tuomaan uutta verta pieneen grosspitz -kantaan.

Äärimmäisen uhanalainen rotu

Suuri saksanpystykorva eli grosspitz jäi vuosien varrella pienempiä sukulaisiaan vähemmän suosituksi ja onkin tänä päivänä todella uhanalainen koirarotu. Vuonna 2003 GEH (Gesellschaft zur Erhaltung alter und gefährdeter Haustierrassen eli yhdistys, joka työskentelee vahojen ja uhanalaisten eläinrotujen puolesta) asetti grosspitzin ja mittelzpitzin ns. punaiselle listalle ja määritteli grosspitz -rodun olevan äärimmäisen uhanalainen. http://www.g-e-h.de/geh/index.php/rassebeschreibungen/46-hunde/87-gross-und-mittelspitz

Grosspitzin risteyttäminen muiden rotujen kanssa

**Grosspitz ja mittelspitz

Ruskea grosspitz on virallisesti kertaalleen jo kuollut sukupuuttoon, mutta risteyttämällä grosspitzejä yhdessä ruskeiden mittelspitzien kanssa on saatu ruskeaa väriä tuotua takaisin rotuun ja myöhemmin on myös dna-testien kauta löydetty alkuperäisiä ruskean geenin kantavia grosspitzejä.

Mittelspitz on samaa saksanpystykorvien rotua kuin grosspitz, mutta niitä on jalostettu keskiajalta lähtien selkeästi seurakoirien suuntaan, ne eivät ole yleensä luonteeltaan yhtä alkukantaisia kuin grosspitzit ja niiden suojeluvietti ei ole yleensä yhtä vahva kuin grosspitzeiltä. Luonne-eroja yleensä löytyy, sillä mittelspitz (ja kleinspitz) on ollut pitkään selkeästi vain seurakoira, kun grosspitz on ollut työkoirana vahtina ja suojelijana.

Suomessa on muutamia suurikokoisempia mittelspitzejä siirretty grosspitziksi.

Grosspitz ja wolfspitz / keeshond

Erityisesti Tsekeissä grosspitzin jalostukseen on käytetty myös wolfspitziä ja tässä kohtaa tarkennetaan hieman wolfspitzin ja keeshondin eroa. Meillä Suomessa on keeshondeja, mutta usein puhutaan samassa lauseessa wolfspitzeistä ja keeshondeista. Selvennetään hieman näiden kahden ”saman, mutta erilaisen” rodun eroa. Rodut ovat itse asiassa eriytyneet toisistaan jo toisen maailmansodan aikaan ja esimerkiksi tsekkiläinen “wolfspitz” on hyvin erilainen kuin meidän tuntemamme “keeshond”.

Alunperin on ollut vain yksi rotu, joita lähdettiin ensin kutsumaan eri nimillä ja sitten niitä jalostettiin eri suuntiin. Nykyisin suurin osa näistä alunperin wolfspitzeistä on itse asiassa keeshondeja, mutta ainakin yhdestä maasta eli Tsekeistä löytyy edelleen alkukantaisia wolfspitzejä. Alkuperäinen koira oli sudenharmaa pystykorva, jota esiintyi erityisesti Rein-joen ympäristössä. Saksassa rotua kutsuttiin nimellä wolspitz (sudenharmaa pystykorva) ja Hollannissa rodulla oli vastaava hollanninkielinen nimitys, mutta se nimettiiin 1800 -luvulla uudelleen nimellä ”keeshondiksi” (tarinan mukaan hollantilainen poliitikko Cornelius “Kees” de Gyzelaar, omisti tämän rotuisen koiran ”hond” ja rotu nimettiin uudelleen hänen mukaansa ”Keesin koiraksi”).

Wolfsipitzin muuttuminen erilaisiksi alkoi virallisen jalostamisen myötä, kun Englannissa aloitettiin keeshondien jälkeläisten jalostustoiminta. Myös USA:ssa rotu noudatteli Englannin kanssa samankaltaista linjaa ja toisen maailmansodan jälkeen ”keeshond” -rotuna levisi lähes koko Eurooppaan (poislukien muutamat maat, joissa jalostetaan edelleen perinteistä ”wolfspitziä”.  Saksassa puhutaan edelleen ”wolfspitzistä”, vaikka siellä koirat ovat jo suurimmaksi osaksi keeshondin jälkeläisiä. Grosspitziä kasvattavista maista Tsekeistä löytyy edelleen alkuperäisiä wolfpitzejä ja näitä on käytetty grosspitzien kanssa jalostuksessa.

Näillä kahdella eri muodolla wolfspitzistä on sekä ulkonäöllisesti jonkin verran eroja, mutta käytettäessä rotua osana grosspitz -jalostusta merkittävimmät erot liittyvät luonteeseen. Mikä siis erottaa wolfspitzin ja keeshondin? Keeshond on jalostettu rauhaa rakastavaksi perhekoiraksi ja iloiseksi kaveriksi, mutta wolfspitz on luonteeltaan paljon terävämpi ja karkeampi.  Wolfspitzit ovat huomattavan paljon haastavampia, mutta ne ovat myös erinomaisia vahteja, joten esim. maaseudulla rotu on edelleen voimissaan alkuperäisenä.   Suurella osalla Tsekkiläistä alkuperää olevista grosspitzeistä löytyy taustoistaan wolfspitziä, sitä alkuperäistä versiota. Tämä selittää sen, miksi monella tsekkijuuret omaavalla koiralla on ”kovempi luonne”.

Koska edelleen esim. Saksassa käytetään alkuperäistä ”wolfspitz” -nimitystä, vaikka rotu onkin muuttunut huomattavasti alkuperäisestä, on tietoa eroista todella vaikea löytää. Tsekinkielistä materiaalia löytyy jonkin verran, koska siellä wolfspitz ja keeshond ovat erilaisia rotuja (huom. linkin kuvat eivät jostain syystä aukea Chrome -selaimella) https://www.spicove.cz/chov-spicu/plemeno/vlci-spic-versus-keeshond.php

Grosspitz ja muut roturisteytykset

Grosspitzien kotimaassa Saksassa on toisinaan risteytetty luvalla grosspitziä muiden rotujen kanssa, tavoiteena elvyttää rotua. Tähän on käytetty ainakin kertaalleen mm. suomenlapinkoiraa, mutta ymmärtääkseni tämä testaus on toistaiseksi lopetettu.

 

Translate »